Vesivehmaa Open 2016 2. kilpailupäivä

Toinen kisapäivä, 22.5. saatiin käyntiin lähes suunnitelman mukaisesti kello 12, vain pienen teknisen viiveen jälkeen hinaukset alkoivat kello 12.15. Keli oli jo varsin valmis, päästiin heti alkuun reilusti toiselle tonnille. Tehtävänä oli periteinen nopeustehtävä Vesivehmaa-Hauho-Turenki-Luumäki-Vesivehmaa, 349km.

Pelin avasivat DUO ja KK, jotaka lähtivät pian linjan auettua, noin 13.30. Toinen porukka (HY, JS, M ja IU) lähtivät 13.35-13.37 ja me loput kolmannessa ryhmässä noin viisi minuuttia edellisten perään. Kaksi ensimmäistä ryhmää kiersi reittiviivan pohjoispuolta (DUO ja KK hiukan liikaakin), mutta me menimme eteläpuolta. Kaikki kolme ryhmää olivat pääosiltaan samaan aikaan Hauhon käännepisteellä. Hauhon ja Turengin väli oli melko köyhän näköistä kelimielessä. Turenkiin ehtivät ensimmäiseksi KK ja HY, jotka saivat jostain kelattua itsensä ylemmäs .

Itse menin JS:n perässä ja liidimme Turengin kuittamisen jälkeenkin sivuun reittiviivalta hiukan terveemmältä näyttävää pilveä kohti. Korkeus hupeni jo alle 500 metriin, ennen kuin JS kanttasi edessä tiukasti ja vajaa puolitoistametrinen nosto vei meidät vähän yleemmäksi, josta sitten jatkoimme seuraavalle pilvelle, jossa oli vielä hiukan parempi nosto.

Matka eteni tästä eteenpäin melko huolettomasti kohti Lahtea. Liidoissa jäin aina vähän JS:lle, joskin sitten nostoissa sain vastaavasti vähän kiinni, kokonaisuudessaan JS jätti kuitenkin minua vähän koko ajan, ja aina lensin samaa reittiä - tietämättänikin. DUO meni myös jossain vaiheessa oikealta alta ohi. KK oli ajannut paljon pohjoisempaa reittiä, ja meni noin 10 km-15 km edellä, mutta joutui Utin lähellä sen verran mataliin, että saimme kiinni ja ohitimmekin sen. Laskuvarjoliikenteen kyllästämän Utin ohituksen jälkeen sain JS:n kiinni ja menin nostossa vähän ohikin. Olin käännepisteellä toisena heti 2W:n jälkeen ja itse asiassa selkeässä johdossa koko porukassa, kun 2W:n tasoitus on huomattavasti omaani suurempi.

Hetki ennen hinausten alkua

Käännepisteen jälkeen valitsin kuitenkin tyhmän reitin eikä mitään huikeita nostojakaan sille sattunut, joten siihen asti hyvin sujunut lento hyytyi sitten viimeiselle välille. Jos olisi ollut malttia ja älyä vähän enemmän, olisin vaan rauhallisesti seurannut JS:n perässä ja saattanut jopa voittaa päivän. Lopun heikon suorittamisen kruunasi se, että ajoin Jaalan jälkeen vielä 400 metriin, josta sitten tuskaisen pitkään nousin puolitoistametrisessä. Päästyäni vähän ylemmäs, WS tuli samaan nostoon ja sitten jatkoimme yhdessä eteenpäin. Lopulta löysin LK:n pyörimässä ja kelasimme sitten metrisessä loppuliukukorkeudet ja sieltä sitten kotiin.

Kaikki lensivät tehtävän läpi, vaikkakin KK ja DUO tuomittiin jälkikäteen tekniseen maastolaskuun pienen ilmatilalipsahduksen jälkeen. Itse olin kuudentena päivän lopputuloksissa. Tunnelma päivän lennosta oli varsin kaksitahoinen, viimeistä väliä lukuunottamatta lensin mielestäni hyvin lähellä huipputasoani, mutta minulle perinteinen ongelma, lennon loppuvaihe, sitten tökki taas kerran.