Vesivehmaa Open 2016 4. kilpailupäivä

Neljäs kisapäivä, 24.5, sisälsi ennusteessa riskejä lännen puolella, joten tehtäväksi annettiin taaskin vähän vajaa 300 kilometriä: Vesivehmaa-Tuohikotti-Hollola-Lapinjärvi-Vesivehmaa, 278 kilometriä. Pientä huolta aiheutti idän lisäksi myös Lapinjärven käännepiste, joka oli sen verran etelässä, että oli olemassa huoli siitä, että merituuli "putsaa" sen - eli käännepisteellä ei olisi keliä, kun sinne pääsisimme.

Hinaukset päästiin aloittamaan heti kello 12 ja heti alkuun päästiin reilusti yli puolentoista tonnin, jopa lähelle kahta. Olin aivan viimeisten hinattavien joukossa, mutta ehdin helposti ylös, ennen kuin kukaan lähti tehtävälle. IU avasi pelin 13.08 ja sai pian peräänsä HY:n ja DUOn. M lähti 13.17 ja JS 13.25.  WS,  minä, KK sekä kerholuokasta AK lähdimme muutaman minuutin JS:n perässä. 2W ja LK lähtivät jahtaamaan aiemmin lähteneitä 13.34 - 13.36. Niin ja lensihän mukana myös Kymistä paikalle liidellyt Libelle, upea 70-luvun lasikuitukone, kisatunnus 72.

Ensimmäinen väli Tuohikottiin meni aika mukavasti, vaikka otettiinkin välillä turhan huonoja nostoja. WS meni edellä, löysi noston ja minä ja KK perässä samaan ja nostossa kiinni. Selänpään kentän lähellä hajaannuimme pilven alla ja onnistuin löytämään parhaiten nousevan paikan. Lähdin ennen muita liikkeelle ja ehkä valitsin hiukan huonomman reitin, kiertämällä reitin oikealta puolelta - joskin aika tasoihin taisi mennä, kun sitten seuraavassa nostossa olimme taas saman pilven alla. Koskenniskan paikkeilla löysimme kolmemetrisen ja pääsimme taas kunnolla ylös. Ennen Hollolan käännepistettä löytyi vielä kakkonen, sitten käännepisteen kautta kohti Lapinjärveä.

Mukana lensi myös ammattilaisia. Nostossa linnut usein näyttävät parhaan paikan - ainakin kotkat, haukat, kurjet ja lokit. Monet dissaavat lokkeja, mutta minulle ne ovat usein näyttäneet  hyvää mallia. Pahoittelen, että hienoimmat kuvat jäivät ottamatta, kun puhelin ei ollut päällä, kun kurjet olivat samalla korkeudella, parhaimmillaan noin 15 metrin päässä. Ja kyllä - tsekkasin moneen kertaan ilmatilaa, ettei yhtään muuta purjekonetta ollut lähimaillakaan, ennen kuin aloin kuvaamaan.

WS kiersi yhden pilven kautta vasemmalle, kun minä ja KK menimme suoraan. Olin kyllä niin kahden vaiheilla, että kumpaa reittiä menen, mutta minusta näytti, että WS.n reitti vie liikaa sivuun. Noh, kävi (taas kerran) ilmi, että suorin reitti on purjelennossa harvoin nopein reitti - WS tuli noin sata metriä yläpuolellemme. Pilvet alkoivat harvenemaan ja radiosta kuului jo hiukan tuskaista puhetta, kun porukat olivat käyneet kääntymässä käännepisteellä, jonne asti pilvet eivät sitten todellakaan ylettäneetkään ja etsivät nostoa palatessaan alempana  kuin olisivat halunneet.

WS erkaantui tässä vaiheessa meistä vasemmalle, kun itse ajoimme idemmäksi. KK löysi kolmosen ja itse siihen samaan. Yritin vielä haroa metrejä kasaan viimeisellä pilvellä, mutta ei sieltä oikein mitään irronnut, joten liitoon vajaan 1700 metrin korkeudesta. Käännepsiteelle oli matkaa vielä toistakymmentä kilometriä ja toinen mokoma takaisin - olettaen, etteivät pilvet siinä välissä ryömisi vielä kauemmaksi. Lähdimmme KK:n kanssa liitämään nokka pystyssä.

Kääntymisen jälkeen pilvet vaikuttivat oleva melko kaukana, mutta onneksemme osuimme kahteenkin kuivatermiiikkin jo ennen pilviä, joten emme joutuneet alle 900 metrin koko matkalla. Ensimmäinen oli noin metrinen ja toinen puolitoistametrinen ja sen jälkeen osui vielä vajaa kolmonen ensimmäisen pilven alla, ja siitä loppuliitoon, joka sujui ongelmitta.

Olin päivän tuloksissa viides, tosin M olisi ollut selvästi edellä, jollei olisi käynyt pientä lipsahdusta.
Ensimmäinen väli meni jotakuinkin kärjen tahtia, toinen ja kolmas sitten vähän turhan huonojakin nostoja käyttäen, loppu taas ok. Nousin kokonaispisteissä viidenneksi, noin parisataa pistettä M:n perässä ja 40 pistettä WS:n edellä.